Päivitetty 19.01.2012

Sukututkimustiede eli genealogia

Sukututkimus on historiatiede, joka tutkii sukulaisuussuhteita ja henkilöiden elämää ja asumisympäristöä. Ennen vanhaa suku oli tärkein yhteistoimintamuoto ihmisille, jotka kuuluivat johonkin ”sukuun”. Suku hallitsi maata ja siihen liittyviä taloudellisia etuja. Se valvoi jäsentensä tekoja, moraalia ja käyttäytymistä. Yksilö oli vastuussa suvulle. Suku suojeli, auttoi, valvoi ja tarvittaessa rankaisi jäseniään.

Suku oli joko patriarkaalinen eli miesjohtoinen tai matriarkaalinen eli naisjohtoinen.

Seuraavilla sanoilla voidaan kuvata sukujohtoa

· unilineaarinen eli isä- tai äitijohtoinen

· bilateraalinen eli sukulaisuus on molemmilta puolilta (länsimaalainen)

· Sukuun kuuluminen voi olla

· verisukulaisuutta eli geneettistä

· aviosukulaisuutta

· fiktiivistä sukulaisuusuutta , esimerkiksi veriveljeys, ottolapsi, kestiystävyys, kummit, kotivävy, huoltovelvollisuus

· klaaneihin kuulumista

· johonkin alueeseen liittyvää ( eristyneet paikat)

· johonkin uskontoon kuulumista

Suomalainen sukujärjestelmä on hyvin yksilöivää, luokittelevaa ja se on bilateraalista. Suomalaisissa suvuissa on aviosukulaisuutta eli vävy, miniä, appi ja anoppi tai sivusukulaisuutta eli lanko ja käly.

( Vapaasti lainattu Sirkka Karskelan Sukututkijan tietokirjasta, Saarijärvi 2002).

Tämän tapaisista sukulaisuussuhteista kutoutuu verkkojen verkko alettaessa selvittää omaa sukua.